Satumainen Sigulda

Parin viimeisen viikon ajan tuntui puhe seurassa kuin seurassa kääntyvän täkäläiseen ruska-ajan pyhiinvaelluskohteeseen Siguldaan. Olin toki lukenut tästä Latvian Sveitsistä, ja kirjannut paikan mielessäni käytävien kohtien listalle, mutta h-hetki tuntui olevan nyt. Puolisokin sai latvialselta työkaveriltaan kartan, johon tärkeimmät nähtävät, parkkipaikat ja niiden väliset polut oli piirretty. Pitkin viikkoa siis jo hehkuttelin lapsillle, että sunnuntaiksi ei saa hankkia ohjelmaa, kun kalenteriin on varattuna retki. Siksipä siis auto oli jo eilen aamutuimaan lastattu repuilla, vesipulloilla ja kiukkuisilla teineillä. Ja matka 50 kilometrin päähän Siguldaan saattoi alkaa. 

Lue lisää: http://www.latvia.travel/fi/city/sigulda-8

Aamupäivä kohteessa oli viileä, kostea ja pilvinen. Ehdinkin jo miettiä, tuliko päivä valittua ihan väärin. Lähdettiin kuitenkin reippaasti lämmikkeeksi tepastelemaan kohti ensimmäistä kohdetta Turauidan linnaa. Muutaman kilometrin metsäpolun ja kohtalaisen pitkän nousun jälkeen mäen päältä löytyi hienosti kunnostettu ja selvästi suosittu museokohde. Paikalle ajella suhahteli myös turistibussia siinä määrin, että aikainen startti alkoi tuntua koko ajan paremmalta idealta. Linnan torniin kiivettiin vuorovetona jo alas tulevien kanssa, mutta kyllä kannatti. Näkymät olivat huikeat ja ilahduttavasti myös pilvipeite repeili ja aurinko ilmestyi ilahduttamaan meitä. 

Linnan pihalla emme mitenkään voineet vastustaa tuoreiden pannareiden tuoksua, ja edessä olikin päivän ensimmäinen evästauko. Eipä taas hinta päätä huomannut, kun muurinpohjapannari kotitekoisella omppuhillolla maksoi 70 senttiä kappaleelta. Nämä herkut mahassa oli hyvä jatkaa matkaa pitkiä rappusia pitkin kohti Baltian suurinta luolaa Gutmania. 

Ahtaat paikat eivät oikein miellytä minua, ja olinkin jo ajatellut suosiolla jättää tämän kohteen väliin. Kyseessä oli kuitenkin ennemminkin suuri syvennys kuin mikään  ahdas onkalo. Pillipiipari soitti luolan suulla ja ääni kaikui hienosti seinistä. Pakkohan sinne oli kurkistaa eikä pelottanut yhtään. Hieno paikka maalauksineen ja lirisevine puroineen. 

Karttaan piirretty reittimme nähtävyyksille kulki erilaisten maastojen kautta. Metsäpolkujen lisäksi kuljettiin välillä puistoissa ja pitkin joen penkereitä. Kuntoiluvaihtoehtona oli tarjolla pitkiä puuportaita ylös ja alas metsän siimeksiä. Portaat olivat hyvässä kunnossa, koska meneillään oli niiden uusiminen. Siksipä muutamista puuttuivat vielä kaiteet ja niissä saikin olla aika varovainen. Sadekelilä olisi varmasti ollut vaarallisen liukasta, mutta nyt homma kävi reippailusta ja pienestä seikkailustakin. 

Kun hienoimmat näköalat tarjoava rakastavaisten kukkulakin oli nähty, päättyi polku sopivasti köysirata -asemalle. Latvia on tosi tasainen maa ja tämä onkin sen ainoa köysirata. Hienosti keikuimme Gauja-joen ylitse maisemia ihaillen. Radan pääteasemalla odottikin automme, johon hyppäsimme ja ajelimme  lähelle Siguldan keskustaan nauttimaan päivällistä latvialaiseen buffet-tyyliin Kaku maja-ravintolaan. Retki päättyi kotipihaan illansuussa. Olipa kiva päivä!