Minä en ole pullaihmisiä. Syönhän minä toki hyvän vehnäsen - samoin kuin suklaan - jos sellainen vastaan tulee, mutta väliinkin voin jättää. Täällä Riiassa on kuitenkin tarjolla houkutuksia, joita minun on vaikeampi vastustaa. Ne ovat nämä kakut! Toinen toistaan kauniinpia luomuksia lipuu vastaan kaupungin lukuisissa kahviloissa ja konditorioissa. Ja jippohan tässä hommassa on tietysti se, että moni on vain päältä kaunis ja sen oikean etsimiseen saa näppärästi kulumaan vuoden, kaksi tai varmasti halutessaan koko lopun elämänsä. Onneksi emme kuutenkaan ole tulleet tänne jäädäksemme, niin homma vähän rajautuu tai sitten toisaalta etsintää täytyy suorittaa sitäkin kiihkeämmin.
Täydellisen kakun metsästäjän pahimpia vihollisia ovat tietysti epäonnistuneiden valintojen lisäksi kalorit. Näitä luomuksia eivät täällä suinkaan syö vain turistit vaan arkisen kauppakassin kantajan toisessa kädessä keikkuu ihan tavallisenakin arkipäivänä usein kakkulaatikko. Silti väki on täällä silmämääräisesti selvästi hoikempaa kuin Suomessa. Mihin mahaan ne näitä paakkelseja syövät? Ja mihin minä sen kakkumahan kasvatan? (Hyviä vaihtoehtoja ei ole!)
Siksipä on turvauduttava vaihtokauppaan. Kahvilaan pääsee reippaan lenkin jälkeen tai kotiin saa hakea kakkujälkkärin vain erikoistapauksissa (tosin alan olla mestari keksimään niitä 😉).
Harrastusta tietysti hillitsisi hintakin, mutta se kun ei ole ongelma. Yläpuolella olevaan kuvaan on aseteltu kuitti vähän näytille. Koskapa Suomessaa olisin tilannut kahvilassa sekä suolsista että makeaa? No en koskaan! Aina ne ovat hinnoittelun vuoksi vaihtoehtoja. Tässäkin tilattiin miehen kanssa kahvin kaveriksi sekä suolaiset piirakat että kakut ja koko komeuden hinta oli alle kuusi euroa! Kaikkialla ei ihan näin halpaa ole, mutta kyllä täällä kalleinkin kahvi ja kakku jäävät kauas kotimaan hinnoista. Ja kahvin hinta kahvilassa on minulle kyllä suuri mysteeri, koska kaupassa täällä joutuu kahvipaketista pulittamaan keskimäärin kuusi euroa.
Suosikkikahviloita olen tähän mennessä löytänyt kaksi. Toiseen päädytään aina Jurmalassa lenkin päätteeksi ja toinen on näppärästi naapurissa. Jurmalassa yritettiin kokeilla toistakin, mutta palvelu oli niin tympeää, että kakkkukaan ei maistunut. Suosikissani De Gustossa kävelykadulla sen sijaan ovat kohdallaan sekä tarjonta, palvelu, sisustus, sijainti että hinta. Mitäpä sitä sitten enää vaihtamaan. Tai ehkä ensi kesään mennessä olen jo maistelkut valikoiman niin läpi, että voin tutustua johonkin sesonkikahvilaan.
Lapsas maja on pikkuruinen kahvila kotikatumme kulman takana. Tie on vilkkaasti liikennöity ja kahvilan kotitalo harmaa ja kolho. Oven takaa aukeaa kuitenkin ihan toinen maailma. Aika pysähtyy parissa pikkupöydässä naisten lehtiä selatessa ja ekstrahyvää kahvia siemaillessa. Kakkuvalikoima vaihtelee sesongin mukaan. Paras syömäni kakku on toistaiseksi ollut Maijan puolukkajuustokakku, jonka keksipohjassa oli varmasti ripaus ruista. Ah ja voi!
Tänäänhän on perjantai, ja kukkavaasikin yllättäen tyhjä. Nautinnoista parhain on siis ehkä edessä. Muutama lantti eteisen kiposta mukaan, kulman taakse ja Maijaan. Nätisti pakattu kakku mukaan ja torin kukkamyyjien kautta kotiin. Sitten vain kahvi porisemaan ja maailma on taas tosi kaunis ja hyvä paikka ❤️!