Luurangot kaapissa

Että voi ihminen tulla iloiseksi vaatekaapeista! Tässä asunnossa ei täkäläiseen tapaan ollut kiinteitä kaappeja keittiötä ja eteistä lukuun ottamatta. En osannut Espoossa pakatessani ollenkaan ajatella, kuinka pitkään vaatteeni viettäisivät enemmän tai vähemmän nätisti pakattuina vähintään metrin korkuisissa laatikoissa - iloisesti sikin sokin. On tässä käynyt vähän vaatevalikoima parin viikon aikana vähiin. Kannattaisi muuttaa useammin, niin olisivat tällaiset rutiinit paremmin hallussa.

 

Viikonlopun alkajaisiksi tarttuivat nikkarimiehet kuitenkin taas työkaluihinsa ja nopeasti olivat kaapit kasassa. Master bedroomiin saatiin molemmille oma kaappi ja Elsa sai samanlaisen. Pienemmät lapset hoideltiin senkeillä ja lipastoilla. Suih vain ja vaatteetkin asettuivat hyllyilleen! Nyt puuttuvat enää vaatekaappien vetimet, jotka unohtuivat ostoslistalta, mutta löydän varmaan täältä jotkut kivat. 

Koska olimme olleet iltapäivään mennessä niin tehokkaita, päätimme karistaa äkkiä Riian tomut jaloistamme. Auton nokka siis kohti Jurmalaa. Ihana ranta, ihana sää, ihanan lämmintä vettä!

Jurmala on kyllä ihan lempparipaikkojani täällä. Alue on iso ja ranta pitkä ja puhdas. Jurmalasta tulee mieleen Hanko kaikkine pitsihuviloineen, mutta niitäpä on kymmenkertainen määrä. Ja huviloiden välissä voi sitten ihmetellä toinen toistaan prameampia venäläisiä ökytaloja. Jurmalaan on päästävä pian taas!

On arki alkava!

Tänään herättiin kukonlaulun aikaan, koska edessä oli jännittävä ensimmäinen koulupäivä International School of Latviassa. 

Ilmassa oli lapsesta riippuen jännitystä, innostusta tai jopa lievää paniikkia. Puurolautasensa sai kuitenkin jokainen tyhjäksi, ja koko porukka oli kuin ihmeen kaupalla ajoissa bussipysäkillä reppuineen ja eväineen. 

Koska olimme taas pelanneet varman päälle, niin olimme koululla ekoina. Sydämellinen rehtori otti meidät vastaan ja ehdotti kahvikupillista lämmikkeesksi. Ohjelmassa olisi lipunnosto ja avajaiset koulun pihalla. Juhlallisuuksien jälkeen oppilaat lähtivät marssimaan luokkiinsa, ja minä katsoin parhaalsi poistua vähin äänin paikalta. Jännitti kyllä melkoisesti minuakin! 

Ensimmäinen virallinen kotiäitipäiväni kuluii lähinnä ihmetellessä. Odottelin kovasti kuulumisia koululta, ja tulihan niitä heti päivän päätyttyä. Jännää, sekavaa, mukavaa ja NÄLKÄ! Evästarjoilusysteemini ei vielä ihan kaikkien osalta ollut hoitunut, mutta tästä on hyvä jatkaa. Päivällisen uunilohen olin onneksi tajunnut laittaa valmistumaan, kun bussi saapuisi kotipysäkille, ja nyt uunissa muhii vielä makaronilaatikko huomiseksi evääksi. 

Läksyjä ei vielä tänään tullut, mutta lomakkeita lastenkin luettavaksi ja allekirjoitettavaksi melkoinen kasa. Huomiseen lukujärjestykseen kukin valmistautuu omalla tavallaan, mutta unta ei varmaan tarvitse tänään houkutella.