sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Lämmin talo, tervetullut tupa

Tällä viikolla juhlasesonki on jatkunut. Tiistaina järjestettiin house warming puolison työkavereille, lauantaina tuparit Suomen lähetystöväelle. Työpaikan kiertävä lämmitysvuoro on aika kiva idea. Miehen kollegat tulevat tänne pääsääntöisesti muualta ja asettuvat expatteina uuteen ympäristöön. Lähes kaikilla on perhe mukana, ja kaikilta jäävät kotimaahan suku ja ystävät. House warmingeissa kukin saa olla vuorollaan tähti ja esitellä uusille työkavereille oman perheensä ja haluamansa palat omaa kulttuuriaan. Vaimona minusta on ollut hienoa tutustua ruokiin ja koteihin ja erityisesti aika samanlaisessa elämäntilanteessa eläviin puolisoihin sieltä täältä pallomme päältä. 

Omat juhlavalmistelumme sujuivat suhtkoht samaan tapaan kuin kotimaassakin. Leipäjuustoa, salmiakkia, suomalaista olutta, lakkahilloa ja saaristolaisleipää toimme mukanamme jo rippijuhlareissulta. Pääruuat toki valmistin täällä täkäläisen tarjonnan mukaan. Omenasesonki on täälläkin parhaimmillaan, ja siksipä jälkiruuaksi olikin helppo tehdä iso satsi omppupiirakkaa. Leivonta on aina opettelua uuden uunin kanssa, mutta se sujuikin aika kivasti. Isoimman virheen tein kanelikaupoilla. Pussin päällä oli kyllä kanelin kuva ja sisältö selvästikin jotain jauhetta. Kotona huomasin ostaneeni tomusokeria, mutta miksi ihmeessä sitä  myydään 30 gramman satseissa?


Isoon olkkariimme on kiva kattaa seisova pöytä. Sen ympärille mahtuu molemmilta puolilta valitsemaan haluamiaan ruokia. Aloitimme puolilämpimillä lihapullavaihtoehdoilla ja perunasalaatilla. Niiden jälkeen kansainväliset vieraat saivat kovin suosittuja karjalanpiirakoita ja munavoita, lohileipiä ja Väinämöisen palttoonappeja. Suomi-vieraat saivat tyytyä salaattibaariin. Jälkiruuaksi oli piirakan ja jätskin lisäksi joko juustoa ja lakkahilloa tai latvialaisia suklaakonvehteja. Molempiin kattauksiin riitti onneksi myös salmiakkia, lakuja ja suomalaista suklaata. Juomapuoli oli sama molemmille vieraille lukuun ottamatta Kossu-snapseja, joita "nauttivat" vain ulkkarit. Menekistä päätellen molempien kekkereiden menu onnistui mukavasti 😊.







Vieraat toivat tietysti tuliaisiakin. Kukkia tuli niin, että maljakot olisivat varmasti loppuneet ellei osa kimpuista olisi tullut astian kanssa. Suklaata syömme varmasti seuraavan kuukauden. Paitsi ehkä sitä latvialaista erikoisuutta, joka pitä sisällään paikallista ruisleipää, Latvia balsam-likööriä ja koristeena ruiskukkaa.  Saas nähdä, kenen suuhun se päätyy. Emäntääkin muistettiin paitsi kukilla myös kosmetiikalla. Teetuliaisesta taidan ensimmäiseksi testata liettualaista toista nuoruutta lupaavaa sekoitusta.




Viinikaappiakaan meillä ei vielä viikko sitten ollut. Tuomisina saimme juomia laidasta laitaan. Onneksi niille löytyi vielä oma paikka eikä kaikkea tarvitse tilan puutteen vuoksi heti korkata käyttöön. Kiitos kaikista ihanista tuliaispussukoista!


Tänä aamuna onkin sitten vain vedetty lonkkaa eikä päiväksikään ole mitään suurempia suunnitelmia. Aamiaiseksi paistettiin pannarit, ja päälle valutettiin tuliaispullosta kanadalaista vaahterasiirappia.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti