lauantai 15. elokuuta 2015

Bye, bye koto-Suomi!

Vuosi sitten löysimme kauan etsimämme ikioman mökkipaikan. Keski-ikäisyys toi ilmeisesti tullessaan sen, että minäkin, vannoutunut veneilijä ja lähiölapsi, kaipasin paikkaa, johon juurtua, ja jossa hengittää vapaasti, kun arki armahtaa. Sateenkaaren pää Vanajaveden rannalla kutsui aina kuin vain mahdollista, ja elämä kahden kodin kanssa tuntui  mukavalta. Unelma toteutettu - nyt vain eletään sitä!

Toisin kuitenkin kävi. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi miehen työpaikalta kantautua huhuja mahdollisesta ulkomaankomennuksesta. Pitkin kevättä asia oli esillä, mutta varmistui sitten lopullisesti vasta juhannusviikolla. Mies aloittaisi työt ja lapset koulun elokuussa Riiassa Latviassa. Minä hain virkavapaata. Tässäpä onkin sitten kesä pakattu ja järjestelty. Kuusihenkisen perheen siirto toiseen maahan on projekti, joka ei käy kädenkäänteessä, mutta onnistuu näköjään kyllä. Nyt perhe on minua lukuun ottamatta harjoitellut jo viikon ajan arkea uudessa kodissa, ja tänään paikalle lennähdän myös minä. 

Tauolle jäävät mielenkiintoinen työ ja harrastukset, tapaamiset ystävien ja perheen kanssa. Edessä on uudenlainen arki, jota nyt aletaan huomisesta lähtien kompastella myös koululaisten kanssa. Miehellä on työnsä ja lapsilla opintonsa, minulle jää käteen kotiäitikortti. Huusholli kuntoon ja siistiksi, perheelle ruokaa pöytään ja eväsrasiohin, minulle lenkkeilyä ja nettipilatesta. Näitä palasia lähden tänään kokoilemaan. Jännittää vähän. Arki on ollut kotona niin täyteläistä ja olen tuntenut itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi töissä, kotona ja monissakin vapaaehtoishommissa. Mitä kotirouva Latviassa puuhaa ja viihtyykö se? Ja millainen maa maantieteellisesti lähellä mutta kulttuurisesti aika kaukana Suomesta sijaitseva Latvia on? Nyt on aika ottaa siitä selvää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti