torstai 27. elokuuta 2015

Vaeltaja vanhassa kaupungissa



Eilen vietin ensimmäisen kotiäidin toivepäivän kollegan seurassa tutustumassa Riian vanhaan kaupunkiin. En ollut vielä ehtinyt tämän asumisen ainana Daugava-joen toisella puolella käydäkään. Ja siellä kuitenkin sijaitsee mitä mahtavin ja hienoin, Unescon maailmanperintökohteisiinkin kuuluva Riian historiallinen keskusta Vecrīga. 

Bussi vei meidät kuitenkin alkuun tutun näköiseen kohteeseen Stockmannille. Käytiinpä siellä kurkkimassa, mitä kivaa Herkussa olisi tarjolla oman ruokakaapin täydennykseksi. Muutamaa tuttua tuotetta täällä on jo huomannut kaipaavansa, vaikka myös Prismasta löytyy aika paljon aineksia omaan ruuanlaittoon. Tutun näköistä, eikö? Kassallakin kysyttiin kanta-asiakaskorttia. 


Vain vähin harhailuin päästiin alikulkukäytäviä pitkin vanhan kaupungin puolelle. Vaikka historiakin on kiinnostavaa, tykkään silti vielä enemmän vain kaduilla haahuilusta ja talojen sekä ihmisten katselusta. Vieraita varten lupaan kyllä perehtyä ihan faktoihinkin, mutta nyt oli tosi kiva vain kurkistella ja höpötellä. Vaellettiin kanavan vartta Bastejkalnan puistossa ja käytiin siellä Kolonade-ravintolassa lounaallakin. Aurinko paistoi ja maalasi hienon sateenkaaren kanavan suihkulähteeseen.

 


Jätettiin jälkkärit tilaamatta ja lähdettiin etsimään toreilta ja turuilta kivaa kahvilaa. Jokaisen nurkan takana oli toinen toistaan houkuttelevampia näkymiä ja räpsyttelinkin kameraani ahkerasti. Lokakuussa valon vähettyä keskustaan tulee kuulemma vielä hienoja valotaideteoksia. Ei siis todellakaan ole kerralla nähty tämä paikka!




Kaikkien näiden vinojen kuvien perusteella voisi jo kuvitella, että päädyimme kaltevalle pinnalle ja kävelimme sisään vaarallisen houkuttelevaan viinibaariin. 

 
Tällä kertaa kuitenkin vilkaisimme kelloa ja karautimme näppärällä pikkubussilla  meidän kotinurlkille Agenskalnaan. Tutustumatta nimittäin oli myös kaikkein läheisin pieni kahvila nurkan takana. Omenapiirakka oli vielä lämmintä ja kahvi taivaallista. Täydellinen päätös kivalle päivälle. Kiitos seurasta Minna!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti