maanantai 31. elokuuta 2015

Puistotädin parhaat



Kaupunkiasuminen taitaa olla tekemässä minusta varsinaista puistofania. Vaikken mikään suuren luokan vaeltaja tai eränkävijä ole ollutkaan, ovat metsät, rannat ja polut aina houkutelleet minua. Metsä on taatusti ollut laskemassa minunkin verenpainettani aina tarpeen tullen. Nyt täällä Riiassa ei ihan niin vain mennäkään metsään potkimaan käpyjä ja hengittelemään raitista ilmaa. Onneksi kuitenkin meidän nurkilla on paljon puistoja edes jonkinlaisina korvikkeina.

Iltakävelylle kannattaa suunnata Uzvaras Parksiin, jossa aurinko hienosti valaisee puna-armeijan muistomerkinkin. Merkki on rakennettu armeijan kunniaksi sen voitettua Saksan toisessa maailmansodassa. Muistelua kiinnostavampia puistossa ovat polut ja radat. Ristiin rastiin seikkailevia teitä pitkin kävellään, juostaan, pyöräillään ja rullaluistellaan. Talvella - jos se sattuu olemaan luminen - puistossa kulkee kuulemma Riian kaupunkialueen ainoa latu. Saapa nähdä, päästäänkö ensi talvena hiihtämään. Sukset kyllä jäivät kotiin, mutta vuokrasuksiakin on kai tarjolla.  





Päiväsaikaan paras piilo- ja hengittelypaikka on Arkadijas Parks, johon kotikatumme päättyy. Puisto on rakennettu kivasti täyteen kukkuloita, puroja ja puuryhmiä. Olohuoneenaan sitä taitavat pitää naapuruston ihmiset vauvasta vaariin. Leikkipaikkojen lisäksi käytössä ovat penkit, joilla senioirit istuvat  kiireettä juttelemassa. Sorsatkin ovat huomanneet puistoasumisen hyvät puolet. Aina löytyy joku syöttämään niitä leivänkannikoilla. 





Kaikkein lähimpää kotiamme löytyy nimetön, japanilaishenkinen pikkupuisto. Se on niin pikkuinen, ettei sinne kannata varta vasten lähteä, mutta sitä kautta on kiva oikaista kotiin. Tänään tosin taidan tehdä poikkeuksen ja lähteä sinne pienelle iltalenkille, kun sade näyttää lakanneen ja tarjolla on varmasti raikas ja hieno ilta. 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti